Lähtölaukaus

Tervetuloa Kubrickin Kuutioon!

Tämä blogi on pyörinyt epämääräisenä, heikosti hahmoteltuna ideana aivojeni takaosan hämyisissä sokkeloissa jo jonkun aikaa. Nyt olen lopultakin tarttunut härkää sarvista ja nenärenkaasta ja on aika pistää hösseliksi!

Selitetään nyt ihan aluksi tämän blogin perusidea kaikessa lyhykäisyydessään...

Meikäläinen rakastaa elokuvia. Olen aina rakastanut. En miellä olevani mitenkään erityisen hyvin perillä ko. taiteenmuodon historiasta ynnä muusta nippelitiedosta enkä ole sen puoleen koskaan kunnolla niitä opiskellutkaan - akateemisesti tahi ei -mutta olenpahan vaan perusjätkä joka nauttii leffojen katselusta. Ja kuten kuka tahansa joka tykkää elokuvia katsella, on meikäläiselläkin melko jämäkät mielipiteet siitä mitä tykkään katsella ja millaisen tarjonnan kanssa ei ikimaailmassa jaksaisi kuluttaa persposkiaan kotisohvalla tai teatterin tuolissa. Ja tästä päästäänkin itse asiaan eli tämän blogin tarkoitukseen.

Harva asia nimittäin ärsyttää meikäläistä yhtä paljon kuin se että joutuu katsomaan huonon leffan! En tiedä teistä muista mutta meikäläistä ainakin pännii aivan saatanasti jos tulee tuhlattua aikaansa huonon elokuvan parissa. Itselläni on nimittäin yksinkertaisesti sen verran harrasta kunnioitusta ja siekailematonta ihailua koko elokuvan tekemisen ja näyttelemisen jaloa taidetta kohtaan, että huonon elokuvan tekeminen on minusta eräänlainen rikos ihmiskuntaa vastaan. Elokuvat ovat vertaansa vailla oleva ilmaisun muoto jolla on valta tarjota elämyksiä: saada ihmiset käymään läpi koko inhimillisten tunteiden skaala koko sateenkaaren kirjossaan ja saada heidän aivojensa rattaat pyörimään. Ei ole mitenkään liioiteltua sanoa että elokuvilla on voima muuttaa katsojaansa: antaa heille uusia ajatuksia, ideoita ja näkökulmia, saada heidät kohtaamaan tunteensa kaikessa alkukantaisessa voimakkuudessaan. Monille ihmisille musiikki ja kirjallisuus tarjoavat samat elämykset mutta allekirjoittaneen mielestä elokuva on taiteenlaji joka on parhaiten tähän tarkoitukseen varustettu.  

Täsmennetäänpä hieman: HYVÄ elokuva saa aikaan em. kaltaisia reaktioita; huono elokuva taas ei. Huono elokuva on vähän sama kuin kaveri sanoisi tarjoavansa tuopin erinomaista olutta mutta tuopissa olisikin kusta - suuhun jää paha maku ja vituttaa. Ja juuri tällaisia tuntemuksia ehkäistäkseni olen päättänyt tämän blogin aloittaa.

Tämän blogin missio on etupäässä esitellä lukijoille elokuvia joita minun mielestäni kaikkien tulisi välttää kuin paiseruttoa! Elokuvia joille kenenkään ei tulisi uhrata kallisarvoisia minuutteja ainutkertaisesta elinajastaan tämän pallon pinnalla. Listalle päätyvät leffat on tietenkin valittu allekirjoittaneen melko subjektiivisin perustein enkä ole niin röyhkeä että väittäisin olevani mikään suuri leffakriitikko mutta tarkoitusperäni ovat puhtaan altruistiset: tässä blogissa listattujen elokuvien näkeminen ei mielestäni yksinkertaisesti ole kenenkään vaivan arvoista. 

Kas näin, pelin henki lienee jo tässä kohtaa tullut selväksi. Kiitos jos olet jaksanut lukea/jos olen onnistunut säilyttämään mielenkiintosi näinkin pitkälle. Ensimmäinen arvostelu pamahtaa nähtäville (toivottavasti) tuota pikaa! Siihen asti: moido! 

-Ville

P.S. Listalle tulee aika ajoin päätymään myös arvosteluja HYVISTÄ elokuvista. Ettei vaan mene liian synkäksi. 

P.P.S. Jos mieleenne tulee joku leffa josta haluaisitte kuulla arvioni, otan mielelläni ehdotuksia vastaan!